Sir 23

Rukous väärän puheen ja lihan himon välttämiseksi.

1Herra, minun Isäni ja elämäni valtias! Älä jätä minua alttiiksi niiden pyyteille, älä salli minun niiden kautta langeta. 2Kuka asettaisi vitsat minun ajatusteni varalle ja kurituksen viisauteen minun sydämeni varalle, etteivät ne säälisi minun hairahduksiani eikä hän jättäisi rankaisematta minun ajatusteni syntejä, 3etteivät hairahdukseni lisääntyisi ja ettei syntejä tulisi minulle paljon, niin että minä lankeaisin vastustajaini nähden, ja vihamieheni saisivat iloita minusta! 4Herra, minun Isäni ja elämäni Jumala! Älä salli minulle irstasta silmänluontia 5ja käännä himo minusta pois. 6Vatsan halu ja hekuma älkööt saako minua valtaansa, äläkä anna minun joutua häpeämättömään mieleen. 7Kuulkaa, lapset, suun kurissapidosta. Joka siitä ottaa vaarin, se ei joudu kiinni. 8Omiin huuliinsa takertuu syntinen ja pilkkaaja ja ylpeä: niihin he kompastuvat. 9Älä totuta suutasi vannomiseen äläkä ota tavaksesi lausua Pyhän nimeä. 10Sillä niinkuin orjalta, jota lakkaamatta hosutaan, ei milloinkaan puutu haavoja, niin ei se, joka alati vannoo ja lausuu Herran nimeä, milloinkaan pysy puhtaan synnistä. 11Mies, joka paljon vannoo, tekee paljon laittomuutta, eikä väisty hänen huoneestansa vitsaus. Jos hän erhettyy, pysyy hänen syntinsä hänen päällään; ja jos hän ei siitä välitä; tekee hän kaksinkertaisen synnin. Ja jos hän vannoo väärin, ei häntä syyttömäksi lueta; sillä hänen huoneensa on oleva onnettomuuksia täynnä. 12On eräs puhetapa, joka tuottaa kuoleman. Älköön sitä löydettäkö Jaakobin perintöosasta. Kaikki tällainen olkoon hurskaista kaukana, älköötkä he kietoko itseänsä synteihin. 13Älä totuta suutasi törkeään raakuuteen, sillä siitä tulee synnillinen puhe. 14Muista isääsi ja äitiäsi, kun istut korkea-arvoisten parissa, ettet unhottaisi heitä näiden edessä ja käyttäytymiselläsi näyttäisi, että olet tyhmä; muutoin sinä joudut toivomaan, ettet olisi syntynyt, ja kiroamaan syntymäpäiväsi. 15Ihminen, joka totuttaa itsensä pilkallisiin sanoihin, jää kasvatusta vaille kaikiksi elinpäivikseen. 16Kaksi ihmislajia tekee paljon syntiä, ja kolmas tuottaa päällensä vihan. Himosta hehkuva sielu on kuin palava tuli: se ei sammu, ennenkuin on niellyt itsensä. Ihminen, joka tekee huorin omassa ruumiissaan ei herkeä, ennenkuin tuli on palanut loppuun. 17Haureelliselle ihmiselle on kaikki leipä makeata; ei hän lakkaa, ennekuin kuolee. 18Ihminen, joka jättää oman aviovuoteensa, sanoo mielessään: Kuka minut näkee? Pimeys on minun ympärilläni, ja seinät suojaavat minut, eikö kukaan minua näe; mitä minä pelkäisin? Korkein ei minun syntejäni muista. 19Ihmissilmiä hän pelkää eikä tiedä, että Herran silmät ovat kymmentuhansin verroin kirkkaammat aurinkoa, katselevat ihmisten kaikkia teitä ja näkevät salaisetkin loukot. 20Kaiken hän tuntee jo ennen kuin se on luotu; samoin sen jälkeen, kun se on loppuun saatettu. 21Sellainen mies saa rangaistuksensa kaupungin kaduilla, ja hänet otetaan kiinni, missä hän ei aavistakaan. 22Samoin käy naidun naisen, joka on hyljännyt miehensä ja hankkinut perillisen vieraasta miehestä. 23Sillä hän on ensiksikin ollut tottelematon Korkeimman laille ja toiseksi rikkonut miestänsä vastaan ja kolmanneksi huoruudella rikkonut avion sekä hankkinut lapsia vieraasta miehestä. 24Hänet viedään seurakunnan eteen, ja rangaistus on tuleva hänen lapsillensa: 25eivät hänen lapsensa juurru, eivätkä hänen oksansa hedelmää anna. 26Muistonsa hän jättää jälkeensä kiroussanaksi, eikä hänen häpeätänsä pyyhitä pois. 27Ja jälkeenjääneet tulevat tietämään, että ei ole mitään parempaa kuin Herran pelko eikä mitään makeampaa kuin vaarinottaminen Herran käskyistä.
Copyright information for FinPR